keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kuva-analyysi


Nikki Sixxin ottamassa mustavalkokuvassa esiintyy Mat Fraser. Kuva on osa Nikki Sixxin This Is Gonna Hurt kampanjaa, johon kuuluu Sixxin sooloyhtyeen Sixx:AM:in tekemä albumi ja hänen kirjansa, johon on koottu hänen musiikillisia ja valokuvauksellisia mietteitänsä. 
 http://nsixxfoto.tumblr.com/page/3

Kuva on synkkä ja dramaattinen, sen varjojen, maskeerauksen ja ilmeettömyyden perusteella. Kuva herättää surullisuuttden tunnetta, mutta samalla kauneutta, mikä luo kuvasta mielenkiintoisen. Pidän kuvasta sen erilaisuuden ja hahmon perusteella. Pidän myös sen mustavalkoisuudesta ja varjoista. Kuvassa on haluttu esittää erillaisuutta, mutta samalla kauneutta ja mielenkiintoa. Silmiä ja huulia on halutu korostaa, muuten niin vaaleassa naamassa tumman meikin avulla. 

Kuva rakentuu taustan verhoisat, itse taustasta, alareunan tummasta varjosta, vaaleasta henkilöstä ja tummasta linnusta henkilön olkapäällä. Harmaiden sävy-yhdistelmiä on selvästi ietitty, koska taustan musta verho ja musta lintu ovat sommiteltu vastakkaisille puolille ja samoin käy vaaleamman verhon ja henkilön kanssa. 
Kuvanpinnassa näkyy hahmotelma sädekehästä henkilön ympärillä ja tasaisesti keskelle aseteltu henkilö kiinnittää katsojan huomion välittömästi. Jos kuvaan sijoitettaisiin teksti, asettaisin sen kuvan vasempaan yläkulmaan mustan verhon päälle ("Lies of the beautiful people").

Kuvassa on niukasti suuntia, koska henkilö on aseteltu tasaisesti keskelle kuvaa neutraaliin asentoon. Vaalea verho muodostaa selvästi oman yksityiskohtansa ja henkilön sumennettu rintakehä ja kädet muodostavat neliömäisen muodon. Taustan testuuripintainen harmaan sävy sopii kuvaan muodostaen kuvasta mielenkiintoisemman ja täyteläisemmän, mitä taas esimerkiksi tasaisen harmaa ei tee vaan olisi voinut tehdä kuvasta tylsemmän. 
Kuva on sommiteltu suljetuksi, koska mikään muoto ei muodosta liikettä, mikä voisi jatkua kuvan ulkopuolella.  Kuvaan tuo kolmiulotteista tuntua henkilön alaraajoja leikkaava musta häivytetty reuna ja taustan verhot. 
Kuvassa ei näy liikettä ja kuva on tasapainossa keskisommittelun kannalta. Tasapainoa tuovat myös harmaan sävyjen sommittelu ja alarunan häivytys.

Kuva esittää mieshahmoa, jonka olkapäällä istuu musta lintu. Potretissa on on ruumiltaan "epämuodostunut" ihminen, jota ennenvanhaan pidettiin outona ja pelottavana, mutta hänet on sommiteltu kauniiseesn kuvaan. 
Mahdollinen teksti "Lies of the beautiful people" kertoo nykyajan kauneusihanteen vääryydestä ja siitä, miten erilaisuutta kuuluisi pitää yhtä kauniina, kuin täydellisyyttä. Teksti ja kuva myös kertovat siitä, miten nykyajan lehdet valehtelevat meille kuvien muokkaamisen ja täydellisyyden hakemisen kanssa, mikä ei ole mahdollista tavallisten ihmisten muodoissa. 
Kuva muodostaa ikonisommittelun verhojen muodostaman sädekehämäisen kaaren avulla. Musta lintu voisi olla myös symbolina surulle tai vaihtoehtoisesti viestille ja viestintuojalle. 
Kuvassa ei ole niinkään kerrottavaa tarinaa, vaan se sisältää viestin sen katsojille siitä, miten erilaisuus on kaunista. 
Kuvan sisällön ja viestin vihjeinä toimivat henkilön kädet, joista huomaan niiden lyhyen mitan ja sormien muodon. Myös henkilön kauniit kasvot ja neutraalin surullinen ilme. Luiseva vartalo luo kuvaan surun ja ehkä hieman säälin tuntua. Kuitenkin niin ylpeänä ja suorana seisova hahmo keskellä kuvaa ei tunne pelkoa. 

Piilomerkityksessä kuvassa on haettu juuri erilaisuuden korostamista kauniina, mikä tuo nykykulttuurissa vastapainoja toisilleen. Vasakohdat herättävät kuvan viestin eloon ja näin katsoja pääsee syvälle todellisuuteen, mikä ei ole lehtien täydellisyyttä korostavat mallit. 

Kuva on otettu studiossa, missä asettelu on tehty muistuttamaan 1800- luvun lopun potrettiasettelua. Kuva myös tuo mieleen Freak Show ilmaisun, missä epämuodostuneita ihmisiä käytettiin sirkushuvina. Sixxin kuvat ovat yleensäkkin tummia ja niissä on paljon dramatiikkaa. Omalaatuisuus ovat aina olleet Sixxin peruselementti ja sen myös huomaa hänen valokuvistaan. 

Omaan tulkintaani vaikutti varmastikkin, että tedän kuvan ja This Is Gonna Hurt kampanjan taustan ja olen lukenut Nikki Sixxin kirjat ja kuunnellut heidän musiikkiaan jo pitkään. 
Kuva on suunnattu asiasta kiinnostuneille ja taideharrastajille. Kuvan aihe ja sen selitys yhteiskuntaan liittyen tekevät kuvasta jännittävän. Tunnen itse olevani osa kuvan kohderyhmää. 

Kuvassa on aatteellinen ja yhteiskunta/systeemi krittinen sanoma. Kuvassa Sixx viestittää katsojille toisenlaista kauneutta ja ulkonäkösyrjimisen vääryyttä. Kuva on samaa teemaa, kuin koko Nikki Sixxin ja Sixx:AM:in kampanja ulkonäkörasismia vastaan. 


tiistai 8. marraskuuta 2016

William Egglestone

Egglestone kuului 1970-luvun alussa aloittaneisiin värivalokuvaajien sukupolveen, joka halusi tutkia arkisia paikkoja (huoltoasemia, parkkipaikkoja, pikaruokaloita, ostoskasseja ja levyautomaatteja). Hän kuvasi rumia paikkoja kauniilla sommitelmalla.




Tehtävänä oli kuvata rumaa kauniina, sommitella kuva täydellisesti ja saada aikaan vahvoja värejä. Kuvat ovat otettu vanhasta paperitehtaasta

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hetken kuva

Valokuva avasi "salatun todellisuuden", josta syntyi käsite "ratkaiseva hetki". Valokuva pystyi tallentamaan näkyjä ja hetkiä, joita normaali havainto ei rekisteröinyt arjessa.
Cartier-Bresso ja Doisneau ovat tämän suuntauksen kuuluisimpia edustajia. Heidän kuvissaan näkyy maailman katselu kameran etsimen läpi. Sommittelu ja ratkaiseva hetki muodostavat taiteellisen kuvan.







Tehävänä oli etsiä ja odottaa ratkaisevia hetkiä. Kuvan sisällön ja ratkaisevan hetken tuli tiivistyä juuri silloin, kun panoin laukaisinta. Tunne, ajatus ja sommitelma tuli asetella samaan kuvaan. Portaissa kävely oli hyvää harjoitusta hetken kuvaamiseen.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Klassinen taidekuvaus

Valokuvaus itsenäistyi omaksi taidemuodokseen, kun valokuvauksellinen havainnointi löytyi (valokuvaaja ei yritä jäljitellämaalaustaiteen konventointia vaan pyrki löytämään valokvauksellisia elementtejä, joista rakentui visuaalisesti mielenkiintoinen tiivistelmä). 
Muotojen erikoiset yhteensattumat, kiinnostavat pintamuodostelmat, valo ja tekstuuri olivat klassisen taidekuvauksen keskuudessa. 





 

 Tehtävänä oli tutustua 1900-luvun valokuvaajiin (Stiegliz, Cunningham, Weston ja Strand) ja luoda käsitystä heidän kuvistaan.
Meidän tuli kuvata visuaalisia löytöjä. Pyrin hakemaan kuviin joko mielenkiintoista tekstuuria tai valoa ja aavemmaisia varjoja.